Eläkeiän saavuttaminen rinnastetaan jäykkiin kronologisiin ikärajoihin. Evan analyysi ehdottaa eläkeuudistusta: ”Suurten ikäluokkien päästäminen eläkkeelle noin 60-vuotiaina oli virhe” On hienoa, että uusi sukupolvisopimus on nyt nostettu esille, koska vanhan sukupolvisopimuksen aatokset elävät vielä työyhteisöissä. Suuret ikäluokat ehdollistettiin mm. irtisanomisiin liittyvillä eläkereiteillä varhaisen työstä poistumisen odotukseen: ”Työt kuuluukin jättää nuoremmille.” Eläkeiän saavuttaminen rinnastetaan jäykkiin kronologisiin ikärajoihin. Jos kuusikymppinen ei itse tajua työuransa lähestyvän loppuaan, työyhteisö alkaa työntää häntä eläkkeelle kyselemällä, paljonko aamukammassa on piikkejä tai ”jokos olet katsellut rollaattorin paikkaa.” Työkaverit tuntuvat vilpittömästi kadehtivan tätä ”kissanpäiville” siirtyvää kollegaansa. Esihenkilö jättää hänet poistuvana kalustona sivuraiteelle: myyttiseen olotilaan, jossa puhutaan hiljaisen tiedon siirrosta ja järjestetään eläkkeelle valmennusta. Korostetaan pääsyä ansaituille eläkepäiville ansiokkaan työuran jälkeen. Mitä ihmettä! Kysymys on rautaisesta ammattilaisesta, joka elää parhaita työvuosiaan. Päästättekö tämän ”kävelevän tietotoimiston” noin vain marssimaan ulos osaamispääomansa ja tietotaitonsa kanssa? Lähtökahvien jälkeen työpaikka kärvistelee todellisten rekrytointiongelmien kanssa. Ehkäpä kannattaisikin kysyä, olisiko hän kiinnostunut jatkamaan. Kysymys on hyvä testi työpaikkanne ikäjohtamiskäytännöille. Jos työntekijänne kokee työnsä merkityksellisenä ja hän on saanut arvostusta, vastaus voi hyvinkin olla myönteinen. Äkkilähtö indikoi, että ikäjohtaminen tulee nostaa organisaationne strategiatason kehittämiskohteeksi. - kirjoitus julkaistu Helsingin sanomissa 15.9.2021