- Työntekijän ja esihenkilön välinen vuorovaikutus ratkaisee. Jos sitä ei ole tai se on joko välinpitämätöntä tai eläkkeelle ohjaavaa, työntekijä lähtee eläkeiän täytyttyä. Aidossa vuorovaikutuksessa eläkkeelle siirtymisen lykkäämisestä voi aina keskustella.
- Työyhteisön avoimuus ratkaisee. Jos vallalla on pelon ja kyräilyn henki, kukaan ei paljasta eläkeaikeitaan. Heti kun ensimmäisen eläke-etappi täyttyy, työntekijä poistuu vaivihkaa rivistä. Tietotaito ei siirry nuoremmille.
- Työpaikan puhekulttuuri ratkaisee. Jos kuusikymppiseltä aletaan leikillisesti kysellä eläkkeelle siirtymisestä: ”joko sinulla on aamukampa?” tai ”miten olet ajatellut tulevat kissanpäivät kuluttaa?”, työntekijä alkaa uskoa, että hänen odotetaankin poistuvan heti, kun eläkeovi raottuu.
- Työntekijän kohtelu ratkaisee. Konkari ei saa arvostusta. Hänen annetaan ymmärtää, ettei hänen työnsä ole merkityksellistä. Uudet tuulet puhaltavat – tarvitaan ”uutta verta” ja modernia osaamista. Huokaillaan, että organisaation ikäpyramidikin näyttäisi paremmalta, jos saataisiin nuorempia.
- Työpaikan toimintakulttuuri ratkaisee. Varttuneen ”ei tarvitse” osallistua henkilöstökoulutukseen, kehittämistoimintaan, tiettyihin palavereihin. Hänet ajetaan sivuraiteelle ”eläkkeen odotushuoneeseen”.
- Työntekijän oma asenne ratkaisee. Työtehtävät ja työyhteisön toiminta eivät enää eri syistä kiinnosta. Hän asemoi itsensä eläkkeen odotushuoneeseen motiivina parempi eläkekarttuma. Hän ei halua osallistua kehittämistoimintaan eikä jakaa tietoa toisille.
- Työntekijän jaksaminen ratkaisee. Hän on ylikuormittunut, eikä esihenkilö osaa kuunnella ja panostaa työn muotoiluun, jotta työntekijä jaksaisi paremmin.
- Viimeisten työkuukausien kohtelu ratkaisee. Työntekijä on pahoilla mielin, koska työuran päätöstä ei osata hoitaa häntä kunnioittavalla tavalla. Eläkkeellä hän voi viestiä negatiivisesti ja olla työpaikalleen ja ylipäätään työelämälle huono ”brändilähettiläs”.
- Eläkeläisen roolimalli ratkaisee. Työntekijä kokee, että työt kuuluukin jättää nuoremmille, eikä työnteko vanhuuseläkkeellä ole sopivaa. Hän latistuu tämän roolimallin alle, vaikka hänellä olisi intoa ja osaamista. Eläkeläinen turhautuu ja menettää energiaansa, mikä voi voi vaikuttaa tulevien vuosien terveydentilaan.
- Ylipäätään mikrotason toiminta ratkaisee, ei niinkään makrotason politiikat. Jokainen miettii eläkeratkaisunsa oman työnsä ja lähipiirinsä kontekstissa. Juuri näihin ratkaisuihin kaivataan tietoa ja tukea, jotta asenteet ja ennakkoluulot eivät rajoittaisi varttuneiden työntekoa.