Junassa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Viime reissun menomatkalla tapasin kuvataiteilijan, joka toimii myös performanssitaitelijana. Hän kertoi innostuneena työstään ja nettisivujen kautta sain tutustua hänen monipuoliseen tuotantoonsa. Paluumatkalla juttukaverikseni sattui henkilö, joka työskentelee Suomeen rantautuneessa isossa eurooppalaisessa organisaatiossa. Työpaikka sijaitsee suuressa kaupungissa paraatipaikalla. Ennen tätä keskustelua mielikuvani organisaatiosta oli todella hyvä: moderni ja edistynyt. Organisaation brändi oli mielestäni vahva ja olin ollut ylpeä siitä, että maamme oli saanut näin hienon, satoja asiantuntijoita työllistävän työnantajan.
Keskustellessani tämän organisaation työntekijän kanssa monet asiat herättivät hämmästystä. Hän kertoi työurastaan ja harkitsevansa nyt irtisanoutumista, koska mitta on tullut täyteen. Hän kertoi kovasta työntekijöiden välisestä kilpailusta, ”selkään puukottamisesta”, epäinhimillisistä työskentelyolosuhteista ja sisäilmaongelmista. Matkakumppanini mukaan organisaation johtaminen on retuperällä, koska johto on klikkiytynyt ja mukana sisäisessä kilpailussa. Kysyin, eikö teillä ole varhaisen tuen/välittämisen malli käytössä, jonka avulla ongelmiin voitaisiin puuttua. Sain vastaukseksi, että paperitasolla ehkä onkin, mutta ei käytännössä. Kysyin sisäympäristömallista – sain vastaukseksi, ettei tunnettu vuokranantaja halua hoitaa asiaa. Kukaan ei uskalla nostaa ongelmia esille, koska vaarana on joutua silmätikuksi.
Työntekijän kertomuksen mukaan talon brändillä ei ollut mitään kaikupohjaa organisaation HR-toiminnoissa?
Matkakumppanini viestitti toivottomuutta. Samalla kyseisen organisaation glamour himmeni ja muuttui lopulta mustaksi mielessäni. Työntekijän kertomuksen mukaan talon brändillä ei ollut mitään kaikupohjaa organisaation HR-toiminnoissa. Tiedän, että kuuntelin vain yhden ihmisen näkemyksiä, joihin voivat vaikuttaa muutkin asiat kuin työpaikka, mutta silti tarina kuulosti uskottavalta.
Mitä eroa on yritys/organisaatiobrändillä ja työnantajakuvalla?
Jäin miettimään, mitä eroa on yritys/organisaatiobrändillä ja työnantajakuvalla. Yritys voi käyttää satoja tuhansia euroja brändinsä kehittämiseen, mutta hienokin brändi voi murentua yrityksen työntekijän kertoessa tarinaansa työpaikan arjesta. Kysyin matkakumppanilta työnantajansa arvoista. Hän sanoi, ettei tiedä arvoista ja epäili, ettei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten työnantaja kohtelee työntekijöitään.
Ovatko vahvan ulkoisen brändin talot hyviä työpaikkoja?
Ovatko vahvan ulkoisen brändin talot hyviä työpaikkoja? Valitettavasti automaattisesti eivät ole. Työnhakija voi pettyä unelmaduuniin hakiessaan huonosti hoidettuun rekrytointiprosessiin. Tehtävään valittukin voi pettyä, jos hänelle ei selkeästi määritellä työn tavoitteita ja työhön perehdyttäminen ontuu. Sitoutuminen ei toteudu ja tulokkaan osaaminen jää vajaakäyttöön. Parhaat äänestävät jaloillaan, jos työnantaja ei pysty lunastamaan brändillä rakentamaansa mielikuvaa työntekijöiden arjessa. Työnhakijat, nykyiset ja entiset työntekijät kertovat kokemuksistaan, mikä väistämättä vaikuttaa organisaation julkikuvaan.
Millaista tarinaa työntekijät kertovat omasta työstään? Menomatkalla tapaamani taiteilija viestitti vapaudesta ja innostuneisuudesta, paluumatkan matkakumppani toivottomuudesta. On todella sääli, jos organisaation kulttuuri syö työntekijän innostuksen eväät ja uskon hyvään. Tehokkainkaan ulkoisen brändin kiillotus ei auta, jos ihminen kokee tulleensa huonosti kohdelluksi.
