Tutkimusluvut  ovat huolestuttavia: Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n teettämän kyselyn mukaa useampi kuin joka kymmenes suomalainen kertoo kokeneensa ikäsyrjintää. Duunitorin Kansallisen rekrytointikyselyn mukaan peräti 64 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä siitä, että Suomessa yli 50-vuotiaan työnhakijan on vaikeampi työllistyä kuin nuoremman työnhakijan.

Myös Laboren ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tavoitteena syrjimätön työelämä -tutkimusprojektin mukaan iäkkäämpiä henkilöitä kutsutaan muita harvemmin työhaastatteluun.

Ikäsyrjintää tutkiva Tampereen yliopiston dosentti, tutkimusjohtaja Pirjo Nikander tunnistaa, että ikä vaikuttaa työelämässä. Hän käyttää ikäsyrjinnän sijaan mieluummin ageismi-termiä.
”Ageismi  sisältää  monimuotoisemmin ilmiön eri muodot. Ageismi ei ole pelkkää ikäsyrjintää, vaan viittaa myös esimerkiksi positiivisiin etuihin, joita ikä tuo mukanaan.”

Ageismi on vanhenemiseen liittyviä stereotypioita, negatiivisia asenteita ja esimerkiksi työpaikan syrjiviä käytäntöjä ja institutionaalisia rakenteita.

Työelämän kolme vaihetta

Työelämän ikäasenteet ovat usein alaspesifejä, Nikander sanoo. ”Mikä on ihanteellinen ikä esimerkiksi koodarille, kuinka vanha on vanha palomies tai balettitanssija, ja onko peruskoulun opettajalla parasta ennen -ikää?”

Negatiiviset asenteet voivat ilmetä suoraan työtehtävien ja vastuiden kaventamisena, osaamisen ja jaksamisen vähättelynä tai esimerkiksi lisäkoulutuksesta ja pätevöitymisestä poissulkemisena.

Nikanderin mukaan ageismi on paradoksi: ihmiset pitkäikäistyvät ja myös työelämä on tämän vuoksi muuttunut. Samalla työtehtävät eivät välttämättä enää ole fyysisesti raskaita. Asenteet, päätöksenteko ja käytännöt kuitenkin laahaavat tapahtuneen muutoksen jäljessä.

Ihmiselämä nähdään edelleen kolmi­vaiheisena: koulutusta seuraa työura ja lopulta eläköityminen. Kolmivaiheisuus ei nykypäivänä kuitenkaan vastaa todellisuutta, vaan kouluttautumis- ja työjaksot vaihtelevat, työ on pirstaloitunut lyhyisiin työsuhteisiin ja osa-aikatöihin ja iäkkäämpi sairaanhoitaja palaa eläkkeeltä tekemään keikkatyötä. Myös vanhempain- ja opinto­vapaat ryhmittävät uudelleen ihmisten uria.

Yhteiskunnan rakenteet, lainsäädäntö ja ikääntymiseen liitetty kuvasto eivät siis vastaa ikääntymisen monipuolistunutta kuvaa. Onneksi esimerkiksi eläkeputken kaltaiset rakenteet, jotka työnsivät vanhempaa väkeä pois työelämästä, ovat poistumassa, Nikander sanoo.

Tietoa tarvitaan työelämän joka kohtaan

Ikäasenteet ja osaamiseen liitetyt kulttuuriset kuvastot muuttuvat hitaasti. Vanhempi työntekijä voi itse alkaa uskoa moraaliseen asetelmaan, jossa hänen pitää väistyä nuorempien tieltä, vaikka jo hyvin pieni työtehtävien räätälöinti ratkaisisi tilanteen työpaikalla.

Ikäsyrjinnän ratkaisemiseksi tarvitaan lisää tietoa ageismin arkisista käytänteistä. Erityisesti rekrytointivaiheeseen on tärkeää kiinnittää huomiota. Työnantajien pitäisi miettiä läpi keitä rekrytoidaan ja miksi. Kokeneen hakijan työhistoriaan kannattaa perehtyä huolella – hän ei ehkä itse osaa tuoda taitojaan esille hakemuksessaan. Sen vuoksi kokenut/ varttunut hakija tulisi kutsua haastatteluun – voi löytyä todellinen helmi!

Työurien pidentäminen loppupäästä vaatii  lisää joustoja työantajalta. Pientä viilausta ja yhteistä neuvottelua tarvitaan sekä työajoista että tehtävistä. Lisäkannustin tulisi kenties siitä, että ikätaitavia työnantajia nostettaisiin esille yhteiskunnassamme ja palkittaisiin.

Onko ikädiversiteetti ylipäätään sellainen asia, jota kannattaa väen väkisin tavoitella?

Eri-ikäisistä työntekijöistä muodostuva tiimi tukee hiljaisen tiedon jakamista työpaikoilla. Jos esimerkiksi yt-neuvotteluissa yrityksestä laitetaan ainoastaan vanhempaa väkeä ulos, poistuu työpaikalta runsaasti kokemusta, näkemystä ja hiljaista tietoa.
”Paljon riippuu siitä, että miten haluamme määritellä kompetenssin ja tehtävään sopivuuden. Onko se nuoruutta, kokemusta vai jotain paljon monisyisempää”, Nikander kysyy.

Eläkepäivät saavat odottaa

Entä oppiiko vanha koira uusia temppuja? Kyllä oppii, olen itse opiskellut digiyrittäjäksi 65-vuotiaana.  Uusien teknologioiden oppiminen voi toki olla hitaampaa, mikä vaatii nöyryyttä kysyä ja hankkia asiantuntija-apua, mitä olen saanut mm. yrittäjäjärjestön kautta.   Aion todella  jatkaa työntekoa eläkeiässä, kuten useat muutkin ikätoverini. Se on luonnollista – ei enää mikään poikkeus.

Työtulo/palkkaus ei ole eläkkeen ohella niin merkittävä asia. Luonnollisesti  kokemuksesta pitää saada kohtuullinen korvaus.

Jossain tilanteissa kokeneemmankin työntekijän pitää olla valmis aloittamaan pienemmällä palkalla, jotta voi työllistyä. Oman kokemukseni mukaan  työelämässä on muitakin arvoja kuin palkka, jolloin on helppo valita, että jopa laskee palkkaansa ja nauttii työnteosta yhä.

Oma missioni on keskittyä toimintaan ja tuloksiin, kehittää toimivia malleja ja työkaluja. Näitä tarvitaan työvoimapulan taltuttamiseksi. Jätän mielelläni keskustelun ikäsyrjinnästä taka-alalle.

Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä!

– Tommy Tabermann

Lähteenä on käytetty Kauppalehdessä 23.8.2022 julkaistua artikkelia, kirjoittanut Tatu Sailaranta: Rejlersin Ari Vainikka, 66, jatkaa työntekoa ja niin myös monet hänen kollegansa – Näin työelämän ikäasenteet muuttuvat