Osallistuin reilut kymmenen vuotta sitten Kuopion yliopiston johtamiskoulutukseen, johon sisältyi myös fyysisen kunnon mittaus kävelytestillä. Menin testiin kevein mielin: kyllähän minulla kuntoa riittää – käyn päivittäin lenkillä koirani kanssa ja olen harrastanut vesijumppaa. Tulos vastasi ikäiseni naisen keskivertotulosta ja olin pettynyt. Fysioterapeutti sanoi, että ikääntymisen mukaan tuomaa kunnon rapistumista vastaan ei ole mitään muuta keinoa kuin panostaminen liikuntaan uusin keinoin.

Seurasin vuonna 2006 New Yorkin maratonia, johon mieheni osallistui. 40.000 juoksijan joukkoon mahtui monenlaisia tyylejä.  Olisikohan kestävyysjuoksu minulle se uusi liikuntajuttu, jospa  minunkin tyylini mahtuisi maratoonareitten joukkoon?

Ilmoittauduin vuonna 2007 maratonkouluun. Oli kova pakkastalvi ja juoksimme kaikilla keleillä. Ensimmäiseksi opimme tunnistamaan omat sykkeemme ja sopivat vauhdit peruskestävyys- ja vauhtikestävyyslenkeille.  Tutustuin uusiin, erilaisiin ihmisiin juoksulenkeillä, mikä oli virkistävää.

Keväällä 2008 matkustin Tukholmaan osallistuakseni ensimmäiseen täysmaratoniin. Olin juossut muutamia puolimaratoneja sitä ennen ja saanut uskoa siihen, että kestävyys riittäisi 42,2 kilometrin matkalle.  Meitä oli hieno naisporukka samassa hytissä, joka valoi uskoa ja antoi energiaa ennen kisaa.  Aurinko paistoi ja pääsimme matkaan. Hieno reitti kulki Kuninkaanlinnan ohi ja Tukholman ympäristössä.  Matkan päätteeksi meinasi sattua pieni haaveri kun kompastuin asfalttinyppylään juuri ennen Olympiastadionille tuloa. Veri vuoti polvesta ja järjestäjä tuli kysymään, onko kaikki kunnossa. ”No promlems” – nousin nopeasti ylös ja juoksin maaliin saakka.  Onnistumisen tunne oli mahtava.

Olen sen jälkeen juossut toisenkin kerran Tukholmassa sekä kerran Berliinissä, Hampurissa, Pietarissa, Ranskan Medocissa ja Honolulussa.  Paras kokemukseni on kuitenkin ratamaraton viime keväänä Väinölänniemellä, jossa juoksin ennätykseni ja samalla voitin oman sarjani.  Hienon palkintopokaalin arvoa ei himmennä edes se, että olin sarjani ainoa osallistuja.

Maratonharrastus on antanut minulle hyvän fyysisen kunnon lisäksi hyviä juoksukavereita ja hienoja elämyksiä. Extraa on harrastukseeni liittyvä matkustaminen. Osallistun mielelläni porukan matkoille ja isoihin maratontapahtumiin eri puolilla maailmaa.

Sykettä – konsepti tukee harrastustani, koska saan sitä kautta tarpeellista lihakuntoharjoittelua ja ryhmäliikuntaa, kuten venyttelyä.  En mieti sitä, miten kauan pystyn tätä lajia harrastamaan. Nautin jokaisesta juoksuseurani Rauhalahti Road Runnersien yhteisestä harjoituksesta, juoksuleiristä, valmentajani tapaamisesta ja ennen kaikkea juoksusta kavereiden kanssa.  Juoksun kautta pystyn aistimaan kaikkien vuodenaikojen kelit ja tuoksut ja elämään juuri tässä hetkessä, mistä olen elämälleni kiitollinen.