Helsingin Sanomien  8.12 julkaiseman artikkelin mukaan Suomen työmarkkinoita ravistelee historiallisen suuri muutos: seuraavan 10 vuoden aikana pelkästään julkiselta sektorilta eläköityy lähes joka kolmas. Joillakin aloilla jopa puolet työntekijöistä poistuu työstä.

 

Kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä – vaan rakenteellisesta murroksesta, joka koskee koko Suomea. Pohjois- ja Itä-Suomessa eläköityminen on vielä keskimääräistä voimakkaampaa. Samalla monet alat kärsivät jo nyt työvoimapulasta: varhaiskasvatus, sosiaali- ja terveysala, kuljetus, rakennusala, kotipalvelu. Ja kun kymmenen vuoden päästä suuri osa nykyisistä ammateista näyttää erilaiselta automatisoitumisen ja uusien teknologioiden vuoksi, ei tulevaisuutta voi paikata vain kouluttamalla nuoria nykyisiin tehtäviin.

 

Tarvitsemme välittömät ratkaisut – jo tänään.

 

Eläköityvien tilalle tarvitaan uusia tekijöitä, mutta koulutus ei yksinomaan riitä

HS:n jutussa tilastoanalyytikko Petra Sohlman nostaa esiin kaksi ratkaisua: koulutus aloille, joilla palvelutarve kasvaa sekä  eläkkeellä työskentelyn helpottaminen.

Molemmat ovat tärkeitä – mutta nekään eivät  yksin ratkaise kokonaisuutta.

 

Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät tulevaisuudessa kohtaa

 

Joillakin aloilla eläköityminen ei vapauta työpaikkoja. Eläköityvän tilalle ei palkata uutta työntekijää ja työpaikka häviää, kun työtehtävät organisoidaan uudelleen. On taas aloja, joilla poistuma ja kasvava palvelutarve muodostavat yhä suuremman työntekijävajeen. On tärkeää, että työpaikoilla perehdytään eläkeiän kynnyksellä olevan tietotaitoon ennen lähtöä. Eläkkeen lykkääminen voi olla näissä tapauksissa ratkaiseva tekijä yrityksen pärjäämiselle. Kertynyt osaaminen auttaa yrityksiä kasvamaan ja kehittymään. Osaamispääoma on selviytymiskeino markkinoiden kapeikkokohdissa.

 

Lisäksi on todellisuus, jonka artikkeli nostaa esiin: työttömyys on korkealla ja pitkäaikaistyöttömiä on ennätyspaljon. Työmarkkinoiden rakenteet ovat jännittyneet ja epäsynkroniset.

 

Siksi tarvitsemme uuden tavan nähdä työuran loppupää – ei poistumisena, vaan siirtymänä.

 

Eläköityminen ei ole katoamista vaan muutosta – tästä puhuu Työn ja eläkkeen raja murtuu -kirja

Kirjassa Työn ja eläkkeen raja murtuu Marketta Rantama ja Paula Aikio-Tallgren eivät käsittele eläköitymistä hallinnollisena ikärajakysymyksenä, vaan työmarkkinoiden ja työelämän kulttuurisena murroksena. Kirja tarjoaa ratkaisuja, jotka suoraan vastaavat HS:n jutussa kuvattuihin haasteisiin.

 

Urahuolto – suunnitelmallinen siirtymä, ei syrjään vetäytyminen

”Osaaminen ei jää lähtökahveille.”

 

Eläköitymisen ei pitäisi olla äkillinen hyppy, vaan vaihe, jota johdetaan yhtä huolellisesti kuin työn alkuvaihetta, perehdyttämistä.

 

Kirjan urahuollon malli sisältää:

  • työntekijän toiveiden ja osaamisen kartoituksen
  • kevenevät tai muuttuvat roolit
  • osaamisen siirron rakenteet
  • mahdollisuuden palata töihin myöhemmin kevyemmässä roolissa

Tämä vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja saa ihmiset jatkamaan työssä pidempään – tavalla, joka on inhimillinen ja kestävää. Jos ihminen voi käyttää osaamistaan pidempään, kokee arvostusta ja merkityksellisyyttä, vaikuttaa se myös vanhuuden hyvinvointiin myönteisesti.

 

Joustavat työn muodot – vastaus työvoimapulaan

 

HS:n jutussa todetaan selvästi: työvoimapula uhkaa useilla aloilla jo ennen vuotta 2034.

Kirjassa esitellään konkreettisia malleja, jotka voivat välittömästi lisätä työvoiman tarjontaa:

  • osa-aikaeläke yhdistettynä osa-aikatyöhön
  • projektikohtaiset tehtävät
  • senior advisor -mallit
  • mentorointi ja työparimallit
  • kevennetyt tehtävät ikääntymisen vaiheisiin

Nämä mallit eivät edellytä lakimuutoksia – ne ovat jo nyt työpaikkojen käytettävissä.

 

Ikäjohtamisen uudistaminen – näkymättömät ikärajat on purettava

 

HS nostaa esiin riskialat, joissa työkyvyttömyys on yleistä. Tämä on suora seuraus työkuormasta, mutta myös siitä, ettei työtehtäviä mukauteta riittävän ajoissa.

 

Kirjan ikäjohtamisen kartta auttaa työpaikkoja:

  • tunnistamaan ikäsidonnaiset oletukset
  • rakentamaan työtehtävien joustavuutta
  • tukemaan työkyvyn säilymistä
  • hyödyntämään monialaista osaamista

Tämä ei ole pehmeää henkilöstötyötä – se on väestörakenteen pakottamaa strategiaa.

 

Työmarkkinat muuttuvat – joten myös työuran loppuosa pitää suunnitella uudelleen

 

HS:n artikkelissa todetaan, ettei kymmenen vuoden päästä ole varmaa, että nykyiset ammatit edes ovat olemassa.

Tämä tekee kirjassa esitetystä näkökulmasta entistä tärkeämmän:

  • Työuran loppupää ei voi olla lineaarinen.
  • On varauduttava uudelleenkouluttautumiseen myös 60+-vuotiaana.
  • On rakennettava taitoja, joita voidaan soveltaa eri aloilla.
  • On luotava rooleja, jotka eivät ole sidottuja yhteen ammatti-identiteettiin.

Kirja korostaa työelämän jatkuvaa elinkaarta – ei kaksijakoa ”työ vs. eläke”.

 

Suomi ei selviä ilman kokeneiden työntekijöiden osaamista

 

HS:n artikkelin viesti on kirkas: eläköityminen on valtava rakennemuutos, joka koskee kaikkia aloja.
Samalla tulevaisuus on epävarma, ja työ muuttuu nopeammin kuin yksittäiset ammatit ehtivät määrittyä.

 

Tässä tilanteessa ratkaisu ei ole yksinkertainen ”uusia työntekijöitä eläköityvien tilalle”.

 

Ratkaisu on:

  • joustavammat työurat
  • parempi johtaminen
  • osaamisen jakamisen varmistaminen
  • työtehtävien uudelleen muotoilu
  • uudenlaisen työn kulttuuri, jossa ikä on voimavara

Juuri näitä työkaluja Rantama ja Aikio-Tallgren tarjoavat.

 

Lopuksi: nyt on aika purkaa eläkkeen odotushuoneet

 

Suomen työmarkkinat eivät tule kestämään seuraavaa vuosikymmentä ilman, että uudistamme ajattelua työurista.
Jokainen eläkkeelle siirtyvä ei ole poistuva resurssi – vaan mahdollinen tekijä, mentori, osaamisen jakaja  tai uuden roolin rakentaja.

Työn ja eläkkeen raja murtuu näyttää, miten tämä tehdään käytännössä.

Tulevaisuuden työmarkkinoilla voittavat ne organisaatiot, jotka ymmärtävät tämän ensin.

11.12.2025 Marketta Rantama