Ikään perustuva vanhuuseläkemalli nakertaa työnteon perusteita työuran loppupuolella. Lähestyvä eläkeikä luo odottavan tunnelman. Maaginen ikäraja on ovella, ja työntekijän on helppo asemoida itsensä lähtijäksi, jos työyhteisö ja esihenkilökin jättäytyvät välinpitämättömään odottavaan tilaan. Eläkkeelle siirtyminen on työpaikalla tietynlainen tabu.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) ja tutkimuskeskus Laboren yhteistutkimuksessa todetaan, että vuoden 2005 eläkeuudistuksessa käyttöön otetusta 63 vuoden eläkeiästä tuli uusi normi, jonka suuret ikäluokat omivat. Tähän on kaksi syytä: suomalainen yhteiskunta loi työttömyys- ja eläkeputkilla, saneerauksilla ja irtisanomisilla aikanaan varhaisen työstä poistumisen odotteen. Ajateltiin, että on reilua jättää työt nuoremmille.
Toinen syy löytyy työpaikoilta: kokeneen työntekijän tuli perustella ja selitellä, miksi hän ei heti lähdekään, kun eläkeovi raottuu. Vanhojen ei haluttu jatkavan. Ihminen aistii työpaikan tunnelman ja tekee herkästi omat johtopäätökset. Miksi jatkaa työssä, kun eläke mahdollistaa kunniallisen reitin ulos työelämästä?
Johtamiskäytännöt nuupahtavat eläkeiän kynnyksellä, kun tavoite siirtyy työstä eläkkeeseen. Kokeneen työntekijän arvoa ei tunnusteta, vaikka hän olisi työpaikkansa työmyyrä, tietopankki ja stabilisaattori. Tavoitteita ei asetta ja päämääräkin liukuu sinne ”ansaituille eläkepäiville”, mitä lähtökahveilla sitten korostetaan ja toistellaan.
Vaikka eläkeikä on noussut ja eläkkeelle jäädään myöhemmin, työuran loppuvaihe ja myös ensimmäiset eläkevuodet tulee ottaa uuteen tarkasteluun. Tarvitaan uutta johtamisen mallia, jotta tämä merkittävä työvoima- ja osaamisreservi saadaan käyttöön. Esihenkilön ja työntekijän välinen aktiivinen vuorovaikutus on avain laadukkaalle, tavoitteelliselle ja pitkälle työuralle. Tämä luottamussuhde kantaa hedelmää myös eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin: esihenkilön on helppo ottaa yhteyttä ja tarjota työtä. Vaikka työnteon velvoitetta ei ole, monet ilahtuvat ja vastaavat myönteisesti.
Työntekijä tulee kohdata yksilöllisesti ja arvostavasti ja löytää se tavoitteellinen työnteon malli, joka hyödyntää hänen osaamistaan ja ottaa huomioon myös tiedon jakamisen. Jokainen lähtijä jättää perinnön. Työpaikat, joissa tämä on oivallettu, ovat tulevaisuuden menestyjiä.
Marketta Rantama
Yrittäjä, ikäjohtamisen asiantuntija, Kuopio
Helsingin sanomat julkaisi artikkelini 18.6.2022, https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008889376.html
