Tänä päivänä työuran päätös ei ole eläkkeelle siirtyminen. Monet alkavatkin etsiä itselleen merkityksellistä tekemistä vapauden huuman haihduttua aika pian lähtökahvien jälkeen. Eläkeläisille on tilaa työmarkkinoilla eri muodoissa: esimerkiksi tuuraajina, osa-aikatyössä, projektitehtävissä, freelancerina, yrittäjinä ja kevytyrittäjinä.
Eläkeiän täyttäminen ei ole tulppa oman osaamisen käytölle. Itse asiassa iällä pitäisi olla aika vähän tekemistä tämän päivän työelämässä. Kaikki tietävät, että syrjintä iän perusteella on laissa kielletty; niinpä ei myöskään elämäntilanteen perusteella kannata arvottaa ihmisiä jatkaviin ja poislähteviin. Eläkeiän lähestyessä ihminen saa helposti ”poistettu”-leiman otsaansa.
Työn ja eläkkeen rajapinta on murtunut. Työurat pitenevät ja yhä useampi haluaa jatkaa työssään eläkeiästä piittaamatta. Monet palaavat eläkkeeltä töihin ja luovat bonusuraa työssä tai yrittäjänä. Heillä on valtava osaamisvaranto – useiden vuosikymmenten aikana kerrostunutta osaamista.
Kokeneen tietotaitoa ei ole varaa ylenkatsoa. Eläkkeelle aikovalta voi kysyä halukkuutta jatkaa työssä. Eläkeläisiä voi rekrytoida tilkitsemään erilaisia työvoima- ja osaamistarpeita.
Työnantajamielikuvan rakennusaineena kokemuksen arvostaminen on vertaansa vailla. Eläkeläiset mielellään kertovat omia työelämätarinoitaan. Siunattuja ne työnantajat, joista kertovat tarinat ovat myönteisiä.
(Julkaistu Helsingin Sanomissa 13.5.2022 otsikolla ”Työn ja eläkkeen rajapinta on murtunut”)
