Eläkkeen odotushuone on tila, jossa työntekijä haikailee työvelvoitteista vapaaseen, miellyttäväksi kuviteltuun tulevaisuuden olotilaan. Sinne voi asettua jo vuosia ennen vanhuuseläkeiän täyttämistä vetoamalla ikäänsä ja rajaamalla itsensä pois työyhteisön kehittämisestä ja tietyistä työtehtävistä. Jos ikääntynyt ei kerro eläköitymisajankohtaa, voi työyhteisöön syntyä kiusallinen tilanne, jossa hänen aikomuksistaan ei ikäsyrjinnän pelosta uskalleta kysyä. Niinpä esimies ja työyhteisö voivat jättää hänet tähän odotushuoneeseen, jossa varsinainen työnteko uhkaa hiipua ja ikääntynyt vieraantuu työyhteisön toiminnasta. On arveluttavaa, jos työntekijä jätetään pois henkilöstökoulutuksista tai muista kehittämistoimista.
Avoimuus kannattaa
On tärkeää, että työntekijä johtaa omaa uraansa ja myös sen päättymistä. Vanhuuseläkeikää lähestyvän kannattaa noin kuudenkymmenen vuoden iässä avata elämänsä kartta ja merkitä rastit kohdalleen: milloin häneltä työura nykyisessä työpaikassa on päättymässä? Asia kannattaa ottaa esille esimerkiksi kehityskeskustelussa esimiehen kanssa. Tässä vaiheessa voidaan tehdä psykologinen sopimus työnantajan ja työntekijän kesken siitä, miten työuran päätösvaihe hoidetaan. Aktiiviset viimeiset vuodet edellyttävät, että työntekijä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä arvostettuna työyhteisön jäsenenä. Hyvässä työyhteisössä seniori nähdään voimavarana, jonka tietotaito on organisaation ydinosaamista. Työnkuvaa voidaan muokata niin, että seniori pystyy antamaan parhaimpansa. Joustavat työkäytännöt auttavat tilanteessa, jossa ikääntyneen voimavarat ovat vähentyneet.
Seuraajasuunnittelu
Työstä irrottautumiseen tulisi kehittää vastaava prosessi kuin työhön perehdyttäminen on. Oikein hoidettuna kokeneen henkilön eläkkeelle siirtyminen tarjoaa organisaatiolle mahdollisuuden seuraajasuunnitteluun. Työnantaja voi hankkia uudenlaista osaamista ja muokata työtehtäviä tarpeen mukaan. Jos seniorilla on mahdollisuus perehdyttää seuraajia ja siirtää hiljaista tietoa tulokkaille, organisaation osaamispääoma kasvaa. Eri sukupolvien yhteistyö on rikkautta ja antaa myös seniorille arvokkaan kokemuksen.
Brändilähettiläs
Kolmanteen elämänvaiheeseen siirtymisen jälkeen seniori on oman organisaationsa brändilähettiläs. Jos hän on kokenut antaneensa myös viimeisinä työvuosinaan arvokkaan työpanoksen, hän voi siirtyä uuteen elämänvaiheeseen hyvillä mielin. Jos viimeiset vuodet ovat kuluneet eläkkeen odotushuoneessa, on tämä jakso voinut värjätä koko hänen työuransa. Turhautunut ihminen voi tulevat vuosikymmenet olla ikävän viestin lähettiläs – entisestä työpaikasta tai työelämästä ylipäätään ei ole hyvää sanottavaa. Työelämän laatuun todella kannattaa kiinnittää huomiota kaikissa työuran vaiheissa.