Tuottavuusloikka työaikaa pidentämällä?

Työajan pidennys 24 tunnilla vuodessa aiheuttaa lisätyötä. Työpaikoilla mietitään  työajan pidennyksen käytännön toteutuskeinoja.  On todella tärkeää, ettei erilaisilla minuuttiperusteisilla sääntelymekanismeilla aleta näpertelemään uusia, entistä monimutkaisempia työaikamalleja.

Ilkka Tuomi kirjoitti 2.3.2016 Helsingin Sanomien vieraskynässä, että suomalaiset – koko väestö mukaan laskien – tekivät palkattua työtä keskimäärin kaksi tuntia viikossa.  Työaika jakautuu väestön kesken epätasaisesti. Normaalityöaikaa tekevällä työaika on 36–40 tuntia viikossa – iso osa väestöstä ei tee lainkaan palkattua työtä. Työttömällä työaika on 0 tuntia viikossa, eikä siihen ole tulossa työajan pidennystä, vaikka työtön mieluusti työtunteja tekisikin ja nostaisi työttömyyspäivärahan sijasta palkkaa.  Työajan pidennys työllisten määrää kasvattamalla tuntuisi oikeudenmukaiselta ja tuottavuutta lisäävältä keinolta. Miksihän se on niin vaikeaa toteuttaa?

 

Leijonanosa tehdystä työajasta kuuluu ns. hallintotehtäviin. Lisääkö hallintotehtävistä elantonsa saavien työajan lisääminen 24 tunnilla vuodessa työn tuottavuutta?  Tuomi toteaa, että työkustannusten alentaminen työaikaa lisäämällä johtaa talouskasvuun vain, jos osa kustannushyödystä siirretään tuotteiden ja palvelujen ostajille halvempina hintoina ja kysyntä kasvaa sen seurauksena. Tunnollisen hallintoihmisen työajan pidentäminen voi johtaa kaikenlaisen hallinnoinnin lisäämiseen ja normitalkoisiin, jossa normien purkamisen sijasta tuotetaankin lisää säädöksiä ja ohjeita. Hallintoihminen täyttää työaikaansa myös asiakaspalvelussa, jossa hän opastaa ja ohjaa monimutkaisten normien ja ohjeiden noudattamisessa. 24 tuntia vuodessa täyttyy kepeästi, mutta missä on tuottavuusloikka.

 

Vähemmän tunnolliset työntekijät voivat kuluttaa aikaansa odottamalla työaikaseurantalaitteen edessä minuuttien kulumista ennen kotiinlähtöä. Näistä minuuteista koostuu vuoden aikana tunteja ja helposti myös vaadittavat 24 tuntia. Lisätyöajasta ei hyödy työnantaja turhautuneesta työntekijästä puhumattakaan.

 

Hallinnossa työskentelevän työajan pidennys edellyttää huolellista suunnittelua, johon luonnollisesti myös työntekijä itse osallistuu. Hallintotyö tulee läpivalaista työn sujuvoittamisen näkökulmasta. Miten hallinnolla voidaan helpottaa esimerkiksi yliopistomaailmassa opettajien ja tutkijoiden työtä niin, että opiskelijat työskentelevät  tehokkaammin ja valmistuvat nopeammin? Miten tutkijat voivat paremmin saada rahoitusta ja tuottaa laadukkaampia julkaisuja? Hallintotyö tulisi rakentaa loppukäyttäjän tarpeista käsin optimaalisesti, mikä todennäköisesti johtaisi hallintotyön vähenemiseen.

 

Tutkimusten mukaan työhyvinvointi lisää työn tuottavuutta.  Näin tapahtuu, jos työhön sisältyy realistiset ja mitattavat tavoitteet. Mukava pomo ja sisäänlämpiävä ”kimppakivaa työyhteisö” ei välttämättä lisää tuottavuutta, vaikka työpaikalla viihdyttäisiinkin. Työntekijä kokee tekevänsä merkityksellistä työtä osana isoa kokonaisuutta, silloin kun hän tietää työnsä tavoitteet.  Työ haastaa jatkuvaan osaamisen kehittämiseen ja synnyttää uusia innovaatioita.  Tämän jälkeen työn autonomia on merkittävä työhyvinvointia ylläpitävä tekijä.  Työhyvinvointia ei tarvitse eikä voikaan kehittää työstä irrallisena.

 

Tässä kontekstissa työntekijöitä tulisi enemmänkin kannustaa hyvän omantunnon vapaa-aikojen, minitaukojen ja lomien pitämiseen kuin sitoa aikaa minuuttiperusteiseen työpaikalla vietettävään aikaan.  Aivot tarvitsevat palautumisaikoja kyetäkseen tuottavaan työhön.   24 tuntia vuodessa voidaan käyttää järkiperäiseen työn ja työajan suunnitteluun, johon osallistuvat kaikki työyhteisön jäsenet. Suunnittelussa kannustetaan myös ergonomiaan, työn tauottamiseen ja riittävien palautusjaksojen pitämiseen. 24 tuntia vuodessa työajan yhteiseen suunnitteluun ei ole paha! Sujuva työ tuottaa lisäarvoa ja myös uusia moderneja työpaikkoja ja työllisten osuus koko väestössä kasvaa.