Maraton-mittainen työura

Amsterdamin puolimaratonilla vuonna 2014

Amsterdamin puolimaratonilla vuonna 2014

 

Työuraa on verrattu maratonin mittaan, joka vapaasti soveltaen on reilut 42 vuotta. Maratonin matkapituus on 42 kilometriä 195 metriä.  Minulla on kokemusta sekä pitkästä työurasta että maratonista.  On totta, että näistä kahdesta voi löytää yhtymäkohtia.

Kestävyysjuoksua ei voi harrastaa ellei sitä koe itselleen mielekkääksi. Jos lenkille lähtö jo ajatuksellisesti tympäisee, lenkki ei tuota iloa ja virkistystä. Kestävyysjuoksun harrastaminen vaatii sinnikkyyttä: räntäsateessa tarpominen ei ole mukavaa, mutta lenkin jälkeen on hyvä olo.  Työelämän alkutaipaleella on tärkeää, että löytää itselleen mielekkään tehtävän – työn, jonka kokee omakseen ja jossa haluaa kehittyä. Tämän päivän työelämässä osaaminen kannattaa pitää teräkunnossa kaikissa uran vaiheissa. Keskeinen työelämätaito on löytää se tulokulma, jossa osaaminen ja työ tuottavat lisäarvoa organisaatiolle.  Juoksijan on hiottava tekniikkaansa ja kuunneltava kokeneempien neuvoja.  Keskivartalo on pidettävä kunnossa, jotta juoksuasento säilyy hyvänä koko matkan ajan.

Juoksijan tulee ottaa huomioon matkan pituus ja sovitettava matkavauhti niin, että pääsee maaliin saakka: kokenut kestävyysjuoksija osaa juosta erilaisilla vauhdeilla.  Työelämässä ei pidä sortua vauhtisokeuteen – oleellista on huomioida työstä palautuminen.  Parhaiten onnistuvat ne, jotka osaavat itse allokoida riittävän palautumisajan ja kiinnittää huomioita omaan työaikahyvinvointiinsa.  Radan varrella huutelevat pomot tai ohi pyyhältävät kollegat saattavat sotkea rytmin. Kyky johtaa omaa aikaansa – sekä työ- että vapaa-aikaa – auttaa pitämään vauhdin sopivana. Aika on aina henkilökohtainen ja on tärkeää tiedostaa, että sinä itse johdat omaa aikaasi – kuten juoksija säätelee vauhtiansa.

Maratonilla kannattaa pysähtyä kaikilla tankkauspisteillä, joita on 3 – 5 kilometrin välein. Näin voi varmistua siitä, että elimistö saa tarpeelliset ravintoaineet.  Erityisesti puolen välin jälkeen nämä ovat keitaita.   Myös työelämässä tarvitaan tankkauspisteitä, joita ovat lähijohtajan ja työtovereiden tuki ja työyhteisön ystävällisyys ja kyky myötäelämiseen.  Onko näitä tankkauspisteitä tämän päivän työpaikoilla riittävästi? Ymmärretäänkö ne työntekijöille tärkeiksi voimavaroiksi, jotka auttavat jaksamaan ja kannustavat parempaan suoritukseen? Myönteinen palaute siivittää työntekijän juoksua ja antaa hänelle pitkäksi aikaa voimaa taivaltaa matkaansa. Näillä on suuri merkitys varsinkin työuran loppupuolella, jossa voi olla syrjäytymisen vaaraa.

Maratontapahtumissa yleisön kannustus ja erilaiset oheistapahtumat jouduttavat askeleita. Jos juoksurata on hyvin rakennettu ja ympärillä on kannustavia ihmisiä, pitkänkin matkan taivallus on nautittavaa. Hyvä työpaikka ja sopiva tehtävä auttavat työntekijää onnistumaan. Ympäriltä kuuluvat kannustushuudot antavat voimaa työntekijälle ja vahvistavat organisaation myönteistä imagoa. Organisaation tuotteilla ja palveluilla on kysyntää, jos niistä pidetään. Antaa hurraa-huutojen kaikua!

Pitkän matkan juoksijalla voi tulla seinä vastaan noin 30 kilometrin taivalluksen jälkeen. Matkan jatkaminen tuntuu mahdottomalta. Myös monet muut vastoinkäymiset esimerkiksi säästä, pukeutumisesta, elimistön toiminnasta tai loukkaantumisista vaikuttavat matkan jatkamiseen. Sinnikäs juoksija harvoin hyppää radan sivuun, vaikka useimmiten se olisi viisautta. Myös työuralla voi tulla seinä vastaan: tapahtuu keskeytyksiä – harvemmin työtekijästä itsestään johtuen – tänä päivänä useimmiten työura vain katkeaa tai katkaistaan. Silloinkaan ei kannata lannistua. Omaa työtehtävää voi tuunata tai hankkia uutta osaamista. Uusi juoksurata löytyy, mikä antaa uutta potkua ja virtaa eteenpäin menemiseen.  Mikään katastrofi ei ole myöskään se, että siirtyy hyvillä mielin sivuun huolto- ja kannustusjoukkoihin. Tärkeintä on, ettei luovu niistä tekijöistä, jotka kannattelevat elämää.  Omaa aikaa voi johtaa myös radan ulkopuolella ja keskittyä niihin asioihin, joilla on merkitystä itselle ja joiden kautta voi tehdä hyvää toisille ihmisille.  Näin työuran loppupuolella ajattelu avartuu työkeskeisyydestä koko elämänmittaiseen hyvinvoinnin edistämiseen.